Search

Yaron Nadbornik wrote that from the articles in Helsingin Sanomat covering the foreign elections, there might have been an impression that the victory of the right-wing candidate was portrayed as a coincidence, a surge of extremist groups, or the result of foolish decisions. In contrast, the success of the left-wing candidate appeared to him as a return of the world to the right track and a relief for journalists after years of injustices or foolishness. He attached to his writing an article about the second round of the Brazilian presidential elections, where the headline indicated that the right-wing Bolsonaro was in the lead. https://t.co/qKugJcZYuv #politiikka #vaalit #medianäkyvyys (translated)

Yaron Nadbornik asked why the United States did not label the events in Gaza as genocide, even though some researchers did. He estimated that the difference might be due to the U.S. military leadership having access to real-time military intelligence, such as satellite imagery and intelligence cooperation, which civilian researchers, according to him, did not have. He also noted that many researchers specialized in other topics. Nadbornik argued that criticism cited organizations and institutions as needed, which had expanded the interpretation of the concept of international genocide so that Israel's actions fit within it. He mentioned examples like Amnesty's report on page 101, B'Tselem's output, and a UN committee. Finally, Nadbornik described the media as a new Pravda and wrote that those who did not accept it deserved to be canceled. He compared political correctness to the Soviet Union and sarcastically noted that no researcher should be upset. https://t.co/2MNmZd6ulU #kansanmurha #Gazassa #politiikka (translated)

Rettelöit, aiheutat vahinkoa, niskoittelet poliisia vastaan.. ..joten tulet lopulta heitetyksi maasta pihalle. Toimittaja, yliopistoprofessori ja elämäntapaintiaani itse huutavat vääryyttä ja fasismin nousua. Etusivun ykkösuutinen Hesarissa. 🙄 https://t.co/e3AfHLzxeI #vääryys #fasisminnousu #uutiset

Sain viestiä helsinkiläisen ala-asteen rehtorilta. Hän halusi kertoa koulujen arjesta. Asioista joista media vaikenee. Tapasimme kasvotusten ja kuuntelin. Rehtori pyysi, että tämän henkilöllisyys pysyisi salassa. Sen lupasin. Hän kuitenkin toivoi, että tämän kertomat asiat tulisivat julkisuuteen. Senkin lupasin. 1. Parrakkaat 2. luokkalaiset Rehtori kertoi, että koulun 2. luokalle oli nyt syksyllä tullut uusi oppilas. 180 senttinen parrakas miehenalku. Henkilöllisyystodistuksen mukaan poika oli 8 vuotta vanha. Rehtori näki heti, että lapsi on vähintään 15-vuotias, ehkä vanhempikin. Kyse ei ole vain yhdestä tapauksesta vaan laajemmasta ilmiöstä, joka kosketaa erityisesti erään Itä-Afrikan maan ja muutaman Lähi-idän valtion kansalaisia. Ja ongelma muodostuu sitä suuremmaksi, mitä vanhemmaksi lapset kasvavat. Pahimmillaan yläkoululaisten seassa istuu yli 20-vuotiaita "lapsia". Koulut ovat ilmiön edessä voimattomia. Ei ole ketään viranomaista, kuka voisi ryhtyä selvittämään tilannetta. Ikätestit edellyttävät lapsen vanhempien suostumusta. Rehtorilla olikin konkreettinen ehdotus: jos koulussa herää perusteltu epäily lapsen todellisesta iästä, tulisi tämä voida määrätä tarkempiin ikätutkimuksiin. Tämä olisi kaikkien edun mukaista. 2. Koston kulttuuri Rehtori valitteli, kuinka tiettyjen ulkomaalaisten oppilaiden keskuudessa vallitsee koston kulttuuri. Suomalainen tapa sopia ja antaa anteeksi on heille vieras. Tässä ulkomaisessa kulttuurissa vääryys täytyy kostaa. Lapsi kostaa toiselle lapselle. Isoveli toiselle isoveljelle ja perhe toiselle perheelle. Hymyily väärällä hetkellä saattaa myöhemmin johtaa hymyilijän puukottamiseen. Perheen ja suvun kunnia menee kaiken edelle. Jopa suomalaisten lakien. 3. Tulkkauskustannukset Rehtori valitteli, kuinka koulun budjetista merkittävä osa menee tulkkauskustannuksiin. Jopa vuosia Suomessa asuneet vanhemmat saattavat ilmoittaa tarvitsevansa tulkkia. Pahimmillaan tulkki on tilattu, mutta vanhemmat jättävät tulematta sovittuun palaveriin. Rahaa palaa taivaan tuliin. Tilanne on erityisen ikävä, kun kouluilla on muutenkin tiukat budjetit. Ratkaisu voisi olla sama kuin Tanskassa: veronmaksajien kustantama tulkkaus loppuu, kun olet asunut kaksi vuotta maassa. 4. Taksimatkat Suomalaiset lapset liikkuvat yhä vähemmän ja ovat entistä lihavampia. Samaan aikaan yhä suurempi osa oppilaista on oikeutettuja liikkumaan koulun ja kodin välisen matkan taksilla. Taksimatkat muodostavat ison kustannuksen veronmaksajille. Tällä hetkellä taksimatkaan ovat oikeutettuja monet sellaisetkin oppilaat, jotka kykenisivät ongelmitta matkustamaan julkisilla. Mutta kun taksioikeus on kerran myönnetty, sitä on vaikea ottaa pois. 5. S2-oppilaiden liiallinen määrä Rehtori kertoi, että S2-oppilaiden liiallinen määrä vaikeuttaa opettamista ja heikentää oppimistuloksia. Kun oppilaista puolet tai enemmän puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, eivät he opi ikinä suomea. Samalla myös muissa aineissa oppimistulokset heikkevät. Rehtori totesi, että maltillinen määrä S2-oppilaita mahdollistaa opetuksen asianmukaisen järjestämisen siten, että oppimistulokset eivät heikkene. Nykyisin käytössä olevat jäykät oppilaaksiottoalueet eivät mahdollista S2-oppilaiden tasaisempaa jakamista. Rehtori totesi, että kouluilla tulisi olla laajemmat oikeudet sopia keskenään oppilasmääristä ja etenkin S2-oppilaiden jakautumisesta eri koulujen välillä. #Koulutus #Maahanmuutto #Yhteiskunta

On suuri vääryys, että kahdesta yhtä ahkerasta opiskelijasta asevelvollisuuden suorittanut voi menettää tuhansien opintolainahyvityksen, kun palveluksen väliin jättänyt sen saa. Toivottavasti hallitus korjaa tämän epäkohdan. https://t.co/nZ3Um15teJ #opintolaina #opiskelijat #oikeudenmukaisuus

Kotouttaminen ei toimi, koska kotouttaminen ei voi toimia. Jos ihminen pitää kotouttaa, hän ei voi kotoutua. Kotouttamisen julkilausuttu tehtävä on ratkaista maahanmuuton ongelmia. Sen tosiasiallinen tehtävä on estää niiden ratkaiseminen rajaamalla itse maahanmuutto sekä ongelmien syiden että sallittujen ratkaisujen ulkopuolelle. Kotouttaminen on valemaali joka irrottaa seuraukset niiden syistä, vapauttaa vastuulliset vastuusta ja tekee päätösten hinnan maksavista ihmisistä moraalisesti syyllisiä. Minä en koskaan kotoutuisi Afganistaniin siinä merkityksessä, että omaksuisin sen kulttuurin, moraalin tai uskonnon omieni tilalle. Opettaisin lapsilleni oman kulttuurini, moraalini ja uskontoni olevan parempia, koska pidän niitä parempina ja monia Afganistanissa vallitsevia tapoja, moraalikäsityksiä ja yhteiskunnallisia käytäntöjä irvokkaan barbaarisina. Eikä minulla ole mitään järkevää syytä olettaa, että Afganistanista Suomeen muuttanut tekisi päinvastoin: pitäisi omaa kulttuuriaan, kansaansa, moraaliaan ja uskontoaan minun vastaaviani huonompina ja luopuisi niistä suomalaisen viranomaisen pyynnöstä. Ihminen ei jätä itseään rajalle. Hän tuo mukanaan kielensä, uskontonsa, moraalinsa, lojaalisuutensa sekä käsityksensä perheestä, vallasta, naisista, lapsista ja oikeasta yhteiskuntajärjestyksestä. Niitä ei vaihdeta kursseilla, hankkeilla tai kotouttamissuunnitelmilla. Kun maahanmuutto tuottaa heikkoa työllisyyttä, tuhoaa peruskoulun, luo turvattomuutta, paisuvua julkisia menoja ja yhteiskunnan normeja halveksivia rinnakkaisyhteisöjä, maahanmuuttopolitiikkaa tai maahanmuuttajia ei koskaan aseteta vastuuseen. Keskustelu siirretään kotouttamiseen ja kantaväestöön. Sen jälkeen ei kysytä, keitä maahan otettiin, kuinka paljon, millä perusteilla ja miksi. Ei kysytä, olivatko päätökset järkeviä, miten se suomalaisia vahingoitti tai olisiko kyseinen maahanmuutto pitänyt estää. Kysytään, mitä suomalaiset tekivät väärin. Vastuu sysätään tavalliselle suomalaiselle, joka ei päättänyt kummastakaan mutta joka on pakotettu maksamaan molempien seuraukset. Hänen ja hänen perheensä hyvinvoinnista leikataan kustannukset. Hänen lapsensa pannaan turvattomaan ja kelvottomaan kouluun. Hänen asuinalueensa ja kotinsa arvo tuhotaan. Hänen palvelunsa rapautetaan ja muutetaan hänen tahtonsa vastaisesti. Sen jälkeen hänet tehdään moraalisesti syylliseksi siihen, ettei hän suostu vaikenemaan hänelle pakotetusta taakasta ja häneen kohdistetusta vääryydestä. Siksi jokainen epäonnistuminen johtaa aina samaan vaatimukseen: ei vähemmän ongelmia tuottavaa maahanmuuttoa, vaan enemmän kotouttamista. Lisää rahaa, hankkeita, virkamiehiä, järjestöjä ja vastaanottavan väestön uudelleenkouluttamista. Epäonnistuminen ei kumoa politiikkaa vaan ruokkii sitä: jokainen epäonnistuminen muutetaan todisteeksi siitä, ettei politiikkaa ollut tarpeeksi, ja perusteeksi seuraavalle, entistä kalliimmalle kierrokselle. Kotouttaminen on mekanismi, jolla ongelmien aiheuttajat vapautetaan vastuusta, seuraukset pakotetaan tavallisten suomalaisten kannettaviksi ja vääryyden nimeäminen muutetaan moraaliseksi rikokseksi. Suomalaiset eivät ole syytettyjä vaan asianomistajia. On korkea aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu, nimetä meille tehty vääryys ja vaatia sen tekijät tilille. He, jotka ovat sälyttäneet tekojensa seuraukset kannettaviksemme ja vaatineet meitä vaikenemaan niistä, eivät ole kelvollisia neuvomaan eivätkä varsinkaan tuomitsemaan meitä. He eivät ole tuomareita vaan vastaajia. Lisää uudessa Suomen Nostatuksesta alta: #kotouttaminen #maahanmuutto #vastuu