Search

Antero Paljakka OLY wrote that the pension contribution indicated on the pay slip was 7.3 percent, whereas in reality, according to him, 25.5 percent of the salary went to it. He described the practice as a tax technical deception stemming from the legacy of the 1993 recession and claimed that naming over two-thirds of the contribution as the employer's share led Finns to perceive pension security as inexpensive. According to Paljakka, pension contributions reduced the employee's purchasing power and gross salary, and the employer viewed the total cost as the price of the employee. He asked how long people would accept that a quarter of the value of work went into the system without them having a say in how the funds were used. #eläkkeet #palkka #verotus (translated)

Samu Mökillä wrote that in Finland, with its long distances, many families needed a car for their daily lives, and that the fuel prices raised by the Middle East crisis had increased the cost of essential transportation. He criticized the proposal to use the commuting tax deduction to alleviate the situation, arguing that it mainly benefited commuters. According to him, the support would not help, for example, farmers, the transport sector, or lawnmowers. Mökkilä asked why fuel prices could be lowered elsewhere in the world but not in Finland, and considered the commuting tax deduction insufficient if the cost of living was also rising. He estimated that individual support lost its significance as general inflation consumed purchasing power. The rise in fuel costs would also increase freight rates, food production, industry, and logistics, which would be reflected in the prices of many products. He called for a reduction in distribution obligations and taxes instead of subsidies and described the commuting support as a small band-aid for a broader increase in living costs. According to Mökillä, politicians wanted to appear to be doing something, even if the support's impact on people's wallets was overshadowed by rising prices. Mökkilä also wrote that the state budget was heavily in deficit and dependent on revenues collected from motorists. He stated that high fuel taxes were part of climate policy, but rural residents, actors in the transport sector, and small entrepreneurs often had no opportunity to change their fleets or reduce driving. He criticized politicians for disregarding the situation of ordinary Finns, saying that while there was talk of savings, millions were sent to a terrorist organization. #Suomi #polttoaine #talous (translated)

This is no longer just a political blunder, but probably the most humiliating national failure in the history of Finland's industry. This analysis reveals black on white how totally and blindly the Finnish state leadership has sold the interests of its own citizens in front of the marketing department of Silicon Valley. Let's break down this "sleight of hand" into three devastating facts that make the government's actions completely inexcusable. First of all, despite all the prime minister-level hype, promises, and the liturgy of the green transition, the outcome is harsh. As a result of Google's massive investments, no new electricity production is being built in Finland—zero megawatts. The company's marketing department worded it so cleverly that the government, desperately thirsty for economic growth, swallowed the bait completely baffled. The leadership was smilingly taken in front of cameras as a guarantor for a project that will not bring a single new watt to the Finnish grid. The second issue is the hijacking of national base power. This is the real, chilling bomb of the news. Since no new electricity will come, where will these massive data centers draw their power? The answer: from our nuclear power. The analysis reveals that as much as 500 megawatts of Finland's nuclear power capacity is dedicated exclusively to Google until 2050. This nuclear power is not just any electricity. It is precisely that stable, weather-independent base power that is vital for Finland's price stability and security of supply. The government is thus surrendering half a gigawatt of infrastructure intended to safeguard Finnish citizens during cold days to a multinational monopoly for the next quarter century. Thirdly, the master has definitively become a servant. When 500 megawatts of stable nuclear power is tied to Google's inflexible use, and no new capacity is brought in, the mathematical equation is devastating for the Finnish consumer. When a calm cold spell strikes in January, our electricity grid will lack that 500-megawatt lifesaver. It is dedicated to AI computation, and the ordinary Finnish citizen will pay for it with horrendous spikes in market electricity prices and increased transmission fees from Fingrid. The Finnish government allowed a multinational company to blind itself with platitudes and let a foreign entity walk straight into the national switchboard. This is not an investment in Finland. This is a hostile resource grab, which the country's own leadership blessed with a smile, sacrificing the energy security and purchasing power of Finns at the altar of the company's marketing trick. In democracy, there is one simple and ruthless rule: if the highest leadership of the state cannot defend the interests of its own people, it must step aside. Looking at this chain of events and the facts revealed by Talouselämä, the demand for Prime Minister Orpo's resignation is no longer just political shouting. It is the only logical conclusion in a situation where the head of government has shown a total lack of judgment in securing national infrastructure and the economy. The prime minister's job is to be the master in his own country. His task is to sit at the negotiating table, look the world's richest companies in the eye, and say: "This is our grid, our nuclear power, and our nature. You will pay for the infrastructure, you will build the new electricity, and you will pay the royalties here. Otherwise, you can take your servers elsewhere." If the prime minister is not capable of this—if he is so desperate that he can be led by a marketing department's word games like a measuring cup—he does not have the backbone that leading Finland requires in this global squeeze. Then there is only one right action: hand the keys back to the people and resign. #Suomi #politiikka #energiapolitiikka (translated)

HS kirjoittaa tänään eriarvoisuuden kasvusta Laboren laskelmiin pohjautuen. Toivottavasti kukaan ei muodosta mielipidettään vain tämän uutisen perusteella. Muutama huomio lukijalle taustaksi: -Suomi laski ylimpiä marginaaleja tämän vuoden alusta 58 % -> 52 %. Tätä suositteli jo vuonna 1994 presidentti Ahtisaaren asettama Pekkasen työryhmä. Toteutukseen meni 31 vuotta. Ylimmät marginaalimme olivat maailman korkeimpien joukossa ja ovat yhä laskun jälkeenkin. Tämä historiallinen päätös näkyy suurempituloisten ostovoiman kasvussa, mutta jutussa siitä ei sanota sanaakaan. -IMF suositti vuonna 2017 ylimmäksi marginaaliksi enintään 44 %. OECD-maiden keskiarvo on n. 35 %. Suomi on siis muutoksen jälkeenkin selvästi yli maksimin. -14 % eniten tienaavista maksoi 49 % kaikista tuloveroista. Julkisista nettotulonsiirroista ylimmät tulokymmenykset maksavat kaiken (Kuvio). Veronkevennyksillä heille ei anneta rahaa, vaan he saavat pitää hieman suuremman osan itse tienaamistaan ansioista. Oikeudenmukaisempaa. -Verohallinnon tilastojen perusteella alin 40 % tulonsaajista (alle 2000 €/kk) maksaa vain 6 % ja alin 57 % (alle 2800 €/kk) vain 16 % tuloverokertymästä. -HS:n juttu päättyy virkkeeseen ”Vastaavaa ei ole Suomessa ennen nähty” viitaten suurituloisten ostovoiman kasvuun ja pienituloisten laskuun. Kauhistelun sijaan kannattaa ymmärtää päätösten historiallisuus: kerrankin mennään suuntaan, jota on suositeltu vuosikymmeniä. Työnteosta tehdään kannattavampaa suhteessa sosiaaliturvaan. Tervehenkinen suunta hyvinvointiyhteiskunnassa, jonka velkaantuminen on kestämätöntä. -Suomi tasaa verotuksella tuloja OECD-maista eniten. -Ylimpien marginaaliverojen kevennyksen itserahoitusaste on tuoreen tutkimustiedon valossa hyvin todennäköisesti yli 100 %. Veroja laskemalla saadaan siis enemmän verotuloja. -Verotuksen keventäminen lisää työtä ja kannustaa kouluttautumaan ja etenemään uralla, mikä vahvistaa julkista taloutta verotulojen kautta. Kevennyksen perumista haluavalta kannattaa kysyä, mistä tulevat korvaavat säästöt? -Ylimpien marginaalien on myös hyvää tki-politiikkaa: tki-rahoituksesta tarvitaan enemmän irti ja työnteon kannustimet paranevat. -Suomen bkt asukasta kohden on polkenut lähes 20 vuoden takaisella tasolla. Talous kääntyi kasvuun 2024, kasvu jatkui 2025 ja tänä vuonna tahti on kiihtynyt. Kaikkien tilanne siis paranee, vaikka niin ei ole vielä käynyt. Työllisyyskin on nousussa. -Suomen gini-kerroin on pienempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa eikä ole juuri muuttunut koko 2000-luvulla. Orpon hallituksen toimet muuttavat sitä 0,8, ja se on nyt lähellä EU-keskiarvoa. HS otsikoi: ”Suomalaisten välille on revennyt kuilu.” Missä todellisuudessa elämme? Syntyykö oikea kokonaiskuva, jos ihmiset ovat vain tämän uutisoinnin varassa? Miten voidaan keskustella järkevästi esim. yhteisö-, osinko- tai perintö- ja lahjaverotuksesta, jos jo ansiotuloverotuksen ja sosiaaliturvamuutosten tarkastelu jää näin kapeaksi? Missä on pitkä aikaväli ja talouden dynamiikka? Kuka kysyisi ruotsalaisittain ”miten tämä vaikuttaa kasvuun ja yrittäjyyteen?” Tämä on suomalainen erityispiirre. Ruotsissa kasvun ja kannustimien merkitys ymmärretään aivan eri tavalla: kaikkia kannustetaan tekemään enemmän, ei painamaan toisten menestystä alas. Kun kaikki tekevät enemmän, yhteiskunta voi paremmin ja on rahoituksellisesti kestävämpi. Jokaisen olisi hyvä kysyä, miten voimme Suomena vaurastua, jos kukaan ei saa vaurastua ensin? Ruotsi pääsi rikas-köyhä-vastakkainasettelusta irti noin 50 vuotta sitten. Ajattelutavan muutos teki siitä Euroopan pääomamarkkinoiden ja kapitalistisen muodonmuutoksen mallioppilaan. Milloin me pääsemme samaan Suomessa? Onneksi olemme jo hyvää vauhtia matkalla sinne, kun suomalaiset tienaavat, sijoittavat ja vaurastuvat aiempaa enemmän! #Suomi #verotus #yhteiskunta

Raaka-öljyn hinnannousu muodostaa valtavan riskin Suomen vasta-alkaneelle talouskasvulle. - Kuljetuskustannukset räjähtävät - Kotitalouksien ostovoima kärsii - EKP:n koronnostot ovat lääkkeeksi naamioitua myrkkyä. @persut ovat valmiina toimiin, miten muut? Nyt tarvitaan roima lasku jakeluvelvoitteeseen sekä 300meur bensaveron lasku, joka rahoitetaan kehitysmäärärahoista. #talous #öljy #politiikka

Nazima hyvä, hallituksen politiikka on mielestäsi aina suuria adjektiiveja, tällä kertaa kylmää ja epäinhimillistä. Mutta mikään ei oikeasti ole yhtä kylmää ja epäinhimillistä kuin Demareiden paljon käyttämä "Pienten puolella" oleminen, mikä on lähes täydellinen poliittinen iskulause – koska kuka olisikaan pieniä vastaan? Kristittynä vierastan sitä, että altruistisia ihanteita, kuten "pienten puolella olemista", käytetään politiikassa moraalisena valtakorttina (samalla kun itse istuskellaan Viittakiven hillotolpilla), jota ei enää tarvitse perustella. Joten - puretaan "pienten puolella oleminen" kappaleiksi. Let's go. Siilasmaa kuvaa Paranoidi optimisti -kirjan alkupuolella Nokian ongelmaa ennen kaikkea strategisena lukkiutumisena. Nokia oli ollut niin pitkään maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, että organisaatio alkoi pitää omia oletuksiaan lähes itsestäänselvyyksinä.Menestys vahvisti käsitystä siitä, että nykyinen strategia oli oikea. Kun toimintaympäristö muuttui nopeasti iPhonen ja Androidin myötä, Nokia ei muuttanut omaa ajatteluaan ja raskaaksi muuttunutta Symbian-järjestelmäänsä riittävän nopeasti. Apple teki jotain aivan muuta. iPhone oli kosketusnäyttöön ja käyttökokemukseen perustuva pieni tietokone. Vielä suurempi muutos tuli vuonna 2008, kun Apple avasi App https://t.co/yhQ9jpC1in ei yrittänyt itse tehdä kaikkea. Se avasi alustansa ulkopuolisille kehittäjille. Kuka tahansa pystyi perustamaan yrityksen, kehittämään sovelluksen ja tarjoamaan sen miljoonille iPhonen käyttäjille App Storen kautta.Tästä syntyi todellinen win–win-tilanne: kehittäjä sai asiakkaat, käyttäjä sai uusia palveluja, Apple sai paremman tuotteen ja vahvemman ekosysteemin. Apple ymmärsi, ettei toisen menestys ole siltä pois: jos muut menestyvät sen alustalla, myös Apple vahvistuu. Se on niukkuusajattelun vastakohta. Poliittinen vasemmisto katsoo taloutta liian usein Nokian vanhan logiikan kautta: jos joku rikastuu, joku toinen on muka hävinnyt – tax the rich, jotta ollaan "pienten puolella". Sama tasapäistämisen ajatus näkyy koulussa: eroja pyritään kaventamaan sen sijaan, että kaikkien annettaisiin nousta niin korkealle kuin kyvyt kantavat. "Rankaise lahjakkaita oppilaita, jotta ollaan "pienten puolella". Todellisuudessa hyvin rakennettu yrityksiä tukeva kapitalistinen järjestelmä ei jaa samaa kakkua uudelleen, vaan kasvattaa koko kakkua. Ja kuka sitä kakkua tulevaisuudessa kasvattavat: tämän päivän lahjakkaat oppilaat, jos vaan annamme heille mahdollisuuden. Siilasmaa kuvaa myös Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ilmapiiriä ongelmalliseksi. Hallituksessa ei ollut riittävän vahvaa haastamisen kulttuuria. Johdolta saatua tietoa ja strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu tarpeeksi voimakkaasti, eikä huonoja uutisia tai pahimpia vaihtoehtoja nostettu ajoissa riittävän selvästi pöydälle. Muutos siis nähtiin, mutta siitä ei seurannut tarpeeksi nopeasti riittävän suuria päätöksiä.Siilasmaan johtamisoppi on, että hallituksen ja johtajan pitäisi jatkuvasti kysyä: • Onko koko toimialan kilpailulogiikka muuttumassa? • Mitä meidän pitäisi uskaltaa päästää irti? • Miten vahvistaa yritystä, kun toimintaympäristö muuttuu? Suomen toimintaympäristö muuttui radikaalisti finanssikriisin tienoilla 2008. Nokia romahti, digitalisoituminen aiheutti metsäteollisuuteen lovin, ja eräänlaisen keskuspankki sosialismin, jossa valtion ainoan tulonlähteen eli yrityksen on yhä haastavampi toimia. Valtio ottaa velkaa, jonka keskuspankki voi lopulta rahoittaa luomalla uutta rahaa – Martin Paasin sanoin "Aku Ankka -rahaa" - Se kasvattaa julkisen sektorin ostovoimaa suhteessa yksityiseen sektoriin, vaikka vaikutus ei aina näy kuluttajahintainflaatiossa, vaan esimerkiksi omaisuusarvojen nousuna. Tämä on siis tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille. Ongelma on rakenteellinen: Valtion paisuessa keskitytään julkisiin palveluihin, ei yrityksien, investoien ja uuden liiketoiminnan syntyyn. Jos julkinen sektori kasvaa mutta yksityinen sektori ei, järjestelmä alkaa syödä omaa rahoituspohjaansa.Toimintaympäristö on siis muuttunut, ja meidän pitäisi pystyä mukauttamaan Suomi Oy:n toiminnot sen mukaan. Velkaraha on Suomen Symbian: se lisää valtioriippuvuutta, vaikka siitä irtautuminen vahvistaisi aidon vaurauden lähdettä – yrityksiä.Sitä puolustellaan "pienten puolella olemisella", vaikka vanhan järjestelmän ylläpitäminen ruokkii tehottomuutta ja siirtää tämän päivän lyhytnäköisten ratkaisujen laskun tuleville sukupolville.Mikä siis olisi aitoa pienten puolella olemista? Se, että valtioriippuvuutta karsitaan keskittymällä valtion ydintoimintoihin: maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen, oikeusvaltioon, koulutukseen, välttämättömään sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin. Julkisen sektorin ydintoimintoja ei ole järjestötoiminta. STEA-leikkauksissa on kyse siitä, käytetäänkö rajalliset valtion rahat mahdollisimman vaikuttavasti. Jos miljoonia sitoutuu järjestörakenteisiin, lobbaamiseen, lausuntoihin ja hankkeisiin, jää vähemmän rahaa konkreettiseen apuun. Vammaisten varsinaisista palveluista vastaavat jo hyvinvointialueet, joten rahoitusta on perusteltua siirtää enemmän suoraan hyvinvointipalveluihin kuin kehitysvammaliittoon. Sama idea sydänliiton kanssa: Jos henkilö saa sydänkohtauksen, ei hän soita sydänliittoon, vaan hän soittaa ambulanssin. Rajalliset julkiset varat on ensisijaisesti suunnattava siihen, että ydintoiminnot – ensihoito, hoitoon pääsy ja varsinainen palvelutuotanto – toimivat nopeasti ja tehokkaasti. Vain tehostamalla ydintoimintoja, pääsemme purkamaan keskuspankkisosialismia, joka olisi aitoa "pienten puolella olemista. 2000-luvun alussa nuorena Nokian kesätyöläisenä nautin ilmaisista lounaista Nokian terassilla, ja tarjolla oli usein jopa samppanjaa. Tänään yritykset joutuvat aivan toisenlaiseen todellisuuteen: kustannusrakennetta kevennetään, käyttökatetta vahvistetaan, pääoman tuottavuutta parannetaan, prosesseja tehostetaan, investointeja priorisoidaan ja kassavirtaa suojataan aiempaa tarkemmin. Myös politiikassa pidetään sitkeästi kiinni vanhoista strategioista ja valtioriippuvuudesta. Poliittinen vasemmisto toistaa olevansa "pienten puolella", vaikka käytännössä se usein tarkoittaa, että valtio – eli veronmaksaja – velvoitetaan ylläpitämään yhä raskaampaa ja tehottomampaa järjestelmää. Ja jos joku kyseenalaistaa systeemin, vastaukseksi tarjotaan helposti kuvaa "Purran saksista" sen sijaan, että puhuttaisiin rakenteista. Jokainen leikkaus tuntuu kipeältä – mutta joskus juuri leikkaamatta jättäminen on vaarallisinta. Suomen ainoa taloustieteen nobelisti Bengt Holmström on kiteyttänyt asian: "Suomen sairauden nimi on valtioriippuvuus." Hänen pointtinsa ei koske vain velkaa, vaan kulttuuria, jossa olemme tulleet riippuvaiseksi valtiosta. Kun vastuu siirtyy valtiolle, oma vastuunotto, yritteliäisyys ja yhteisöllisyys heikkenevät. Samalla moraaliseen kompassiin pääsee ilmaa: konservatiivi kristitty on osa äärioikeistoa, koska he eivät ole Demareiden lailla "pienten puolella". Palaten vielä Siilasmaahan. Hän kuvasi Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ongelmaksi haastamisen kulttuurin puutteen. Strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu riittävästi, eikä huonoja uutisia uskallettu nostaa ajoissa pöydälle – osin siksi, ettei haluttu leimautua hankalaksi tai ylimieliseksi - öyhöttäjäksi. Haastamista tarvitaan nyt politiikassa. Meidän on uskallettava kysyä, mikä on aidosti "pienten puolella" olemista ja mitkä tehtävät todella kuuluvat valtiolle. Nokiankin kohtalossa vaarallisinta ei lopulta ollut muutos, vaan se, ettei muutokseen uskallettu reagoida ajoissa. Sama pätee Suomeen: joskus kaikkein epäinhimillisintä on jättää tekemättä ne uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää myös seuraaville sukupolville. Se on aitoa pienten puolella olemista. On huolestuttavaa, että politiikassa on ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä. Jos tämän ymmärtää - ja silti puhuu suurin kylmävin adjektiivein nykyhallituksesta, on älyllisesti epärehellinen. #politiikka #talous #Suomi

Eri jännä tämä kielikuvilla pelaaminen. Säästöt tutkimusrahoituksesta. = Tieteen vapaus uhattuna. Säästöt kansalaisjärjestöjen rahoituksesta. = Kansalaistoiminta uhattuna. Säästöt YLE-rahoituksesta. = Vapaa media uhattuna. Tuloverojen keventäminen. = Rikkaille rahan jakamista. Keskituloisten ostovoiman leikkaaminen. = Rikkailla maksattamista. Muovipillien kieltäminen. = Ilmastotavoitteiden saavuttamista. Listaa voi jatkaa loputtomasti. #kielikuvat #tiede #ilmasto

Tuhon tietä kuljemme Olen tänään tutkinut mihin perustuu Vasemmistoliiton vaatimus 9 miljardin euron veronkorotuksista. Vertailen vuoden 2000 verotusta vuosiin 2025-26. Aivan karmeeta. Vaikka vuonna 2000 elettiin suuren laman jälkeisiä vuosia, palkansaajan ostovoima oli selkeästi parempi kuin tänään, vaikka samoista tuloista silloin maksettiin enemmän veroja. Suomi on totaalisesti tuhottu tällä vuosisadalla. Yksi iso tekijä tuhossa on EU, joka vaatii vuosi vuodelta hullumpia asioita ja vie rahamme muutoinkin. Tekoälyllä tällaisen selvityksen pystyy tekemään hetkessä kun tietää mitä tietoja tarvitsee. Sitä 3,2 miljardin euron maahanmuuton hintaa selvitin kuusi viikkoa vuonna 2019. Tänään tekisin samanlaisen laskelman muutamassa päivässä. En kuitenkaan halua ilmaiseksi tehdä asioita, jotka kuuluvat viranomaisille. Ja onhan joku työryhmä laskemassa maahanmuuton kustannuksia; odotan sen valmistumista ja mietin sitten mitä tehdä. Orpon lupaamaa laskelmaa olen odottanut 7 vuotta – ehkä tämä uusi tulee nopeammin. Olen samalla selvittänyt, miksi valtiovarainministeri esittää julkisuudessa, että yrittäjien eläkelain virheet voidaan korjata reaaliaikaisella tulorekisterillä. Hänelle virkamiehet ovat valehdelleet ummet ja lammet tuollaisen ajatuksen esittämiseksi. Suomen tuhon tiellä on ollut neljä suurta pahuutta: humanitaarinen maahanmuutto, liian hyvä sosiaaliturva, EU vaatimuksineen ja liian suuri suomalainen virkakunta, jossa osaaminen on keskimäärin varsin vaatimatonta. Kaikki tämä on ollut mahdollista, koska suomalaisen median osaamisen taso on romahtanut ja se on muuttunut ideologista aivopesua tekeväksi. Julkaisen näitä selvityksiä lähipäivinä. Lisäksi työstän selvitystä tekoälyn vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan. Se onkin isompi työ. Vaviskaa puolueet. No vitsi, valehtelevat kansalle siitä riippumatta, mitä kirjoitan. Muiden puolueiden vaalipskaohjelmat selvitän syksyn aikana. #Suomi #politiikka #verotukset

Parahin absurdi twiittaaja, jopa omassakin linkissäsi todetaan, että kävijämäärät ovat alle 2019 tason. Mutta linkkisi ei käsittele lainkaan asian ydintä, mitä et ymmärtänyt. Sillä on suuri merkitys, keitä keskustassa asioi. Keskimääräisellä vihreällä sosiaaliturvaelätillä on juuri ja juuri varaa varvassukkiin, yrttiteehen ja kannabikseen. Liikkeet ja ravintolat eivät näistä tossuttelijoista kostu, vaan todellinen ostovoima on autoilijoiden käsissä. Siksi keskusta hiljalleen autioituu konkurssiin menevistä ravintoloista ja liikkeistä. #keskusta #talous #yhteiskunta

Ylen artikkelin mukaan ruuan hinta on nousemassa Euroopassa ilmastonmuutoksen takia. Kuitenkin täällä Suomessa ruuan hinta on ollut pitkään nousussa korruption ja duopolin takia. Kärsijöinä ovat maataloustuottajat ja tavallinen kansa, jonka ostovoima laskee samalla kun kauppaketjut tahkovat ennätystuloksia. Linkki Ylen artikkeliin: https://t.co/YBtHFx19Fa #ruoka #ilmastonmuutos #korruptio

SDP:n kasvuresepti alkaa näyttää selvältä: Tienaat → lisää veroa. Sijoitat → lisää veroa. Kulutat → lisää veroa. Ja kun ostovoima ja investoinnit kärsivät, ihmetellään taas miksei Suomi kasva. https://t.co/6dG52OU5WK #Suomi #verotus #talous

Marinin hallitus kiristi tuloveroa kolme kertaa. Eniten kiristettiin pienituloisten verotusta. Siksi Suomen kokonaisveroaste nousi maailman kärkeen 2022, työn tekemisen kannattavuus heikkeni ja suomalaisten ostovoima romahti. Sama meno jatkuu 2027, jos demarit voittavat. https://t.co/N29tmdPdBp #Suomi #verotus #poliikka

Veronkorotusten naamioiminen 'puolustusveroksi' olisi SDP:ltä härskiä mielikuvilla harhaanjohtamista ja takuuvarma keino suitsia orastavaa talouskasvua, ostovoimaa, sekä hyvälle mallille päässyttä tavallisten kansalaisten osakesäästämistä. Ei kiitos. 👎🏼 https://t.co/sMnfzlgGmA https://t.co/XHPs698Z3O #talous #Suomi #politiikka

Pääkaupunkiseudulla on mietitty ankarasti miten voitaisiin tehdä yrittämisestä taas vähän vaikeampaa, nostaa yritysten kuluja ja laskea ihmisten ostovoimaa. Ilmeisesti vihreäsiirtymä on hyvillä aikeilla rakennettu tie sosialismiin. https://t.co/5Iq47bhVc7 #yrittäjyys #kustannukset #vihreäsiirtymä

@MLuonuansuu Se, että veronalennus on "liian kallis" valtiolle, mutta "liian pieni" sen saajalle, kertoo tuon veronalennuksen kohdistuvan todella suurelle joukolle. Se on satojen miljoonien eurojen edestä lisää ostovoimaa kansalaisille. Jostain kumman syystä siitäkin vasemmisto valittaa. #Veronalennus #Ostovoima #Talous

Suomen alijäämien merkittävä ajuri: automaattiset indeksikorotukset. Kun hintataso vuosien 2022–2023 aikana nousi yhteensä noin 15–16%, indeksikorotukset nostivat automaattisesti 2/3 julkisista menoista kuten esimerkiksi työttömyyskorvauksia, asumistukia, mutta myös eläkkeitä. Samaan aikaan he, jotka rahoittivat julkisia menoja (eli yksityisellä työssä käyvät) näkivät ostovoimansa heikentyvän tuon 15% verran ja korkojen nousevan. Tämä oli siis täydellinen tasapäistämismyrsky. (Asiaa ei tietenkään auttanut, että nollakorkoaikana meillä oli päättäjiä jotka kuvittelivat, että valtion lainanotto on ikuisesti ilmaista. Ei sekään auttanut, että valtiokonttori muutti nollakorkoisten valtionlainojen kiinteät korot vaihtuvakorkoisiksi. Tai se, että julkisia pysyviä menoja päätösperusteisestikin kasvatettiin miljarditolkulla). #Suomi #Talous #Indeksikorotukset