Kaupunginvaltuutettujen sähköposti täyttyy lahjoista. Olen huolissani, vaikuttaako se päätöksiin. Tästä aiheesta olisi helpompi olla puhumatta, mutta kuukausi kuukaudelta tämä on alkanut tuntua suuremmalta epäkohdalta, jota on valotettava. Laskin, että viime vuoden kevään vaalien jälkeen olen valtuutettuna saanut yli 30 kutsua paikallisiin kulttuuririentoihin, kuten teatterien ensi-iltoihin, festareille tai taidenäyttelyihin. Kutsut ovat rahallisesti arvokkaita ja arvioin minulle lähetettyjen pääsylippujen arvon olevan yli 1000 euroa. Monet kutsut on osoitettu sekä valtuutetulle että seuralaiselle, minkä vuoksi lahjojen rahallinen arvo on tätäkin korkeampi. Todennäköisesti en edes ole lahjoituslistan kärjessä, koska minulla ei ole avustuspäätöksiin liittyviä erityisiä vastuutehtäviä. Valtaosaan tilaisuuksista ei liity esimerkiksi toiminnan ja työn esittelyä tai keskustelutilaisuutta, josta voisikin mahdollisesti olla hyötyä päätöksentekijälle. Kyse on lähes yksinomaan viihteestä. Tampereella poliitikot myöntävät merkittäviä rahallisia avustuksia kulttuuritoimijoille. Tänä vuonna taidelaitoksille, kuten teattereille, jaettiin yleis- ja vuokra-avustuksia 16,2 miljoonaa euroa. Ei ole yllätys, että veronmaksajien tukea paljon nettoavat toimijat koittavat eri tavoin vaikuttaa päättäjiin. Tampereen talous on kuralla ja säästöjä etsitään tiheällä kammalla. Jokainen edunsaaja tietää, että heidän tukisummansa on vaarassa supistua. Kun kyseessä eivät ole yksittäiset kutsut toimintaan tutustumiseen, vaan usein toistuva ja joidenkin toimijoiden osalta jopa säännöllinen käytäntö, päätöksenteon avoimuus edellyttää minusta yleistä tietoa lippujen lahjoittamisesta poliitikoille. Olisi epäreilua, jos miljoonia saavat teatterit ja muut kulttuuritoimijat jäisivät säästöjen ulkopuolelle samalla, kun on säästetty esimerkiksi lasten koulumatkoista. Toivon että näin ei käy, eikä lippujen lahjoittaminen vaikuta säästöpäätöksiin. #politiikka #kulttuuri #päätöksenteko
