Search

Joni Juusela wrote that inheritance tax was one of the most harmful taxes in Finland and should be abolished. Working in the financial sector, he stated that he could see its practical disadvantages and said that Finland needed family businesses committed to growing in the country from generation to generation. Juusela believed that the impact on public finances should be considered when abolishing the tax, as government bond rates were rising globally, in his opinion. He warned of a repeat of the situation in Britain following Truss's mini-budget, when large unfunded tax cuts spooked the bond markets. To secure financing, he suggested cutting development aid and removing the tax exemption for foundations and associations. Juusela reminded that small inheritances were tax-free at that time. If inheritance tax were to be replaced with capital gains tax, he believed that the change should not drastically tighten the taxation of small inheritances, for example when selling old apartments. He proposed protective measures during the transition, such as a tax deferral right similar to Sweden's or deemed acquisition costs, so that the middle class could also have the opportunity to build wealth that spans generations. #perintövero #perheyritykset #kansankapitalismi (translated)

Juha Merentie wrote that AfD no longer demanded the dissolution of the EU, but wanted to reform it into a union of sovereign nations. According to him, the party wanted the EU to focus on the internal market, the protection of external borders, security issues, and selected technological projects, as well as to restore national decision-making power in immigration, social, and financial policies. Merentie concluded by asking what else they could hope for. #EU #politiikka #maahanmuutto (translated)

The author estimates that the double disaster was occurring first in France. He linked it to the financial crisis as well as the consequences of decades of failed mass immigration and parallel societies. Additionally, he mentioned other political risks and Russia. #Ranska #finanssikriisi #maahanmuutto #FR #RU (translated)

Finanssikriisin jälkeen on otettu noin 150.000.000.000 euroa lisää julkista velkaa. Kiihtyvästi. Kysymys kuuluu - mihin rahat on käytetty? - mitä hyvää saatu aikaan? Olisiko aika miettiä vaihtoehtoja?🤔 #politiikka https://t.co/M2foPDw92f #velka #finanssikriisi #vaihtoehdot #FI

Minulla on ollut ilo ja kunnia olla mukana rakentamassa Inderesin sijoittajayhteisöä melkein 10 vuotta. Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Ensi viikolla hyppään uusiin haasteisiin salkunhoitajaksi. Inderes ja Inderesin yhteisö on ollut suuri osa minun elämääni viimeiset 10 vuotta. Kun aloitin Inderesillä 2016, talossa oli 13 työntekijää ja bisneksenä analyysi. Tänä päivänä Inderes on noin 130 työntekijän pörssiyhtiö, joka palvelee laajasti sijoittajia ja yhtiöitä analyysistä tapahtumiin, kuten yhtiökokouksiin. Olen ikuisesti kiitollinen riskisestä rekrystä alan ulkopuolelta (en kiitostekstissäni nosta esiin ketään yksittäistä henkilöä: voisin kiittää kymmeniä ja kymmeniä eri kollegoitani ja satoja foorumikeskustelijoita. Tämä viesti on kiitos kaikille), kun minun hoiviini annettiin Inderesin some aikoinaan. Käsittääkseni olen ollut kohtuullisen aikaansaava työntekijä ja osakas yhtiössä. Inderes on ollut antoisa oppimisympäristö. En olisi tässä pisteessä, missä olen nyt, ilman Inderesiä. Tämä on ollut minun finanssialan käytännön koulutus. Inderes on ollut loistava työpaikka loistavilla kollegoilla, missä työntekijöitä kohdellaan reilusti ja mahdollisuuksia annetaan osaamisen mukaan. Inderes on työpaikka, missä ei tarvitse miettiä mistä keskustelee kollegojen kanssa lounaalla. Osakkeista tottakai! Haluan vielä erikseen kiittää yhteisötiimiäni. Meillä on hieno yhteisötiimi, missä ihmiset pääsevät toteuttamaan intohimoaan ja kehittymään esiintyjinä ja sijoittajina. Harvassa työssä pääsee suoraan pörssiyhtiön johdon pakeille haastelemaan. Tämä työ on ollut valtavan kehittävää johdon juttuja punnitessa. Sijoittaminen on minulle intohimoinen harrastus. Minua on pitkään kiinnostanut salkunhoitajan työ, missä pääsisin tekemään työnä puhtaasti sitä, mikä minua eniten kiinnostaa. Eli sijoittamista. Nykyinen työni on jo melkein kuin harrastus, mutta halusin nostaa intohimoprosenttia entisestään. Tutustuin ensimmäisen kerran keväällä 2023 Omahassa Berkshire Hathawayn yhtiökokouksessa Aristoi Capital Managementin väkeen. Tänä vuonna pöydälle nousi idea uudesta rahastosta, joka keskittyisi sijoittamaan arvoa luoviin, kassavirtaa kannattavasti kasvuun sijoittaviin yhtiöihin. Kuten sarjayhdistelijöihin. Rahaston idea sopi minulle, kuin nenä päähän. Päädyimme yhteistyöhön ja aloitan ensi viikolla salkunhoitajana toimitusjohtaja Antti Bergholmin kanssa uudessa, Aristoi Arvonkasvattajat -rahastossa. Samalla siirryn yhteisön rivijäseneksi. Aion jäädä Inderesin foorumille aktiiviseksi, mutta en lupaa mitään tiettyä aktiivisuuden tasoa. Minusta on hienoa keskustella eri alojen asiantuntijoiden ja erilaisten ihmisten kanssa. Siitä yleensä kaikki oppivat jotain uutta. Olen jo lupautunut muutamiin podeihin Inderesillä. Tilastoista näen ja lukuisista keskusteluista oikeassa elämässä tiedän, että Vernerin vartti -sarjalla on ollut vuosia laaja ja aktiivinen katsojakunta. Erikoiskiitos kaikille katsojille. Ilman teitä tätä sarjaa ei olisi ollut. Alla on linkki päätösjaksoon. Aion uudessakin työssä tehdä videoita aina välillä, kun aihetta on. Katsotaan kuitenkin ensin rauhassa, minkälaiseksi työrytmi asettuu. Uuden työn tärkein tehtävä on rahaston osakkaiden rahojen suojelu ja tuoton saaminen järkevällä riskillä. Minä mukaan lukien; aion sijoittaa roposiani uuteen rahastoon, jotta oma nahka on pelissä. Viimeisen Vartin julkaisin tänään aamulla. Perjantaina minulla on viimeinen ROAST Mandatum vieraana. Ensi maanantaina aloitan työt Aristoilla. Haluan kiittää vielä henkilökunnan riveistä yhteisöä kaikista vuosista. Toivottavasti saan jatkaa kanssanne hyviä keskusteluita jatkossakin! Lukekaa analyysiä, tehkää hyviä osakepoimintoja ja myyntejäkin, jos hyviä myyntipaikkoja ilmenee. #sijoittaminen #Inderes #yhteisö

Nazima hyvä, hallituksen politiikka on mielestäsi aina suuria adjektiiveja, tällä kertaa kylmää ja epäinhimillistä. Mutta mikään ei oikeasti ole yhtä kylmää ja epäinhimillistä kuin Demareiden paljon käyttämä "Pienten puolella" oleminen, mikä on lähes täydellinen poliittinen iskulause – koska kuka olisikaan pieniä vastaan? Kristittynä vierastan sitä, että altruistisia ihanteita, kuten "pienten puolella olemista", käytetään politiikassa moraalisena valtakorttina (samalla kun itse istuskellaan Viittakiven hillotolpilla), jota ei enää tarvitse perustella. Joten - puretaan "pienten puolella oleminen" kappaleiksi. Let's go. Siilasmaa kuvaa Paranoidi optimisti -kirjan alkupuolella Nokian ongelmaa ennen kaikkea strategisena lukkiutumisena. Nokia oli ollut niin pitkään maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, että organisaatio alkoi pitää omia oletuksiaan lähes itsestäänselvyyksinä.Menestys vahvisti käsitystä siitä, että nykyinen strategia oli oikea. Kun toimintaympäristö muuttui nopeasti iPhonen ja Androidin myötä, Nokia ei muuttanut omaa ajatteluaan ja raskaaksi muuttunutta Symbian-järjestelmäänsä riittävän nopeasti. Apple teki jotain aivan muuta. iPhone oli kosketusnäyttöön ja käyttökokemukseen perustuva pieni tietokone. Vielä suurempi muutos tuli vuonna 2008, kun Apple avasi App https://t.co/yhQ9jpC1in ei yrittänyt itse tehdä kaikkea. Se avasi alustansa ulkopuolisille kehittäjille. Kuka tahansa pystyi perustamaan yrityksen, kehittämään sovelluksen ja tarjoamaan sen miljoonille iPhonen käyttäjille App Storen kautta.Tästä syntyi todellinen win–win-tilanne: kehittäjä sai asiakkaat, käyttäjä sai uusia palveluja, Apple sai paremman tuotteen ja vahvemman ekosysteemin. Apple ymmärsi, ettei toisen menestys ole siltä pois: jos muut menestyvät sen alustalla, myös Apple vahvistuu. Se on niukkuusajattelun vastakohta. Poliittinen vasemmisto katsoo taloutta liian usein Nokian vanhan logiikan kautta: jos joku rikastuu, joku toinen on muka hävinnyt – tax the rich, jotta ollaan "pienten puolella". Sama tasapäistämisen ajatus näkyy koulussa: eroja pyritään kaventamaan sen sijaan, että kaikkien annettaisiin nousta niin korkealle kuin kyvyt kantavat. "Rankaise lahjakkaita oppilaita, jotta ollaan "pienten puolella". Todellisuudessa hyvin rakennettu yrityksiä tukeva kapitalistinen järjestelmä ei jaa samaa kakkua uudelleen, vaan kasvattaa koko kakkua. Ja kuka sitä kakkua tulevaisuudessa kasvattavat: tämän päivän lahjakkaat oppilaat, jos vaan annamme heille mahdollisuuden. Siilasmaa kuvaa myös Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ilmapiiriä ongelmalliseksi. Hallituksessa ei ollut riittävän vahvaa haastamisen kulttuuria. Johdolta saatua tietoa ja strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu tarpeeksi voimakkaasti, eikä huonoja uutisia tai pahimpia vaihtoehtoja nostettu ajoissa riittävän selvästi pöydälle. Muutos siis nähtiin, mutta siitä ei seurannut tarpeeksi nopeasti riittävän suuria päätöksiä.Siilasmaan johtamisoppi on, että hallituksen ja johtajan pitäisi jatkuvasti kysyä: • Onko koko toimialan kilpailulogiikka muuttumassa? • Mitä meidän pitäisi uskaltaa päästää irti? • Miten vahvistaa yritystä, kun toimintaympäristö muuttuu? Suomen toimintaympäristö muuttui radikaalisti finanssikriisin tienoilla 2008. Nokia romahti, digitalisoituminen aiheutti metsäteollisuuteen lovin, ja eräänlaisen keskuspankki sosialismin, jossa valtion ainoan tulonlähteen eli yrityksen on yhä haastavampi toimia. Valtio ottaa velkaa, jonka keskuspankki voi lopulta rahoittaa luomalla uutta rahaa – Martin Paasin sanoin "Aku Ankka -rahaa" - Se kasvattaa julkisen sektorin ostovoimaa suhteessa yksityiseen sektoriin, vaikka vaikutus ei aina näy kuluttajahintainflaatiossa, vaan esimerkiksi omaisuusarvojen nousuna. Tämä on siis tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille. Ongelma on rakenteellinen: Valtion paisuessa keskitytään julkisiin palveluihin, ei yrityksien, investoien ja uuden liiketoiminnan syntyyn. Jos julkinen sektori kasvaa mutta yksityinen sektori ei, järjestelmä alkaa syödä omaa rahoituspohjaansa.Toimintaympäristö on siis muuttunut, ja meidän pitäisi pystyä mukauttamaan Suomi Oy:n toiminnot sen mukaan. Velkaraha on Suomen Symbian: se lisää valtioriippuvuutta, vaikka siitä irtautuminen vahvistaisi aidon vaurauden lähdettä – yrityksiä.Sitä puolustellaan "pienten puolella olemisella", vaikka vanhan järjestelmän ylläpitäminen ruokkii tehottomuutta ja siirtää tämän päivän lyhytnäköisten ratkaisujen laskun tuleville sukupolville.Mikä siis olisi aitoa pienten puolella olemista? Se, että valtioriippuvuutta karsitaan keskittymällä valtion ydintoimintoihin: maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen, oikeusvaltioon, koulutukseen, välttämättömään sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin. Julkisen sektorin ydintoimintoja ei ole järjestötoiminta. STEA-leikkauksissa on kyse siitä, käytetäänkö rajalliset valtion rahat mahdollisimman vaikuttavasti. Jos miljoonia sitoutuu järjestörakenteisiin, lobbaamiseen, lausuntoihin ja hankkeisiin, jää vähemmän rahaa konkreettiseen apuun. Vammaisten varsinaisista palveluista vastaavat jo hyvinvointialueet, joten rahoitusta on perusteltua siirtää enemmän suoraan hyvinvointipalveluihin kuin kehitysvammaliittoon. Sama idea sydänliiton kanssa: Jos henkilö saa sydänkohtauksen, ei hän soita sydänliittoon, vaan hän soittaa ambulanssin. Rajalliset julkiset varat on ensisijaisesti suunnattava siihen, että ydintoiminnot – ensihoito, hoitoon pääsy ja varsinainen palvelutuotanto – toimivat nopeasti ja tehokkaasti. Vain tehostamalla ydintoimintoja, pääsemme purkamaan keskuspankkisosialismia, joka olisi aitoa "pienten puolella olemista. 2000-luvun alussa nuorena Nokian kesätyöläisenä nautin ilmaisista lounaista Nokian terassilla, ja tarjolla oli usein jopa samppanjaa. Tänään yritykset joutuvat aivan toisenlaiseen todellisuuteen: kustannusrakennetta kevennetään, käyttökatetta vahvistetaan, pääoman tuottavuutta parannetaan, prosesseja tehostetaan, investointeja priorisoidaan ja kassavirtaa suojataan aiempaa tarkemmin. Myös politiikassa pidetään sitkeästi kiinni vanhoista strategioista ja valtioriippuvuudesta. Poliittinen vasemmisto toistaa olevansa "pienten puolella", vaikka käytännössä se usein tarkoittaa, että valtio – eli veronmaksaja – velvoitetaan ylläpitämään yhä raskaampaa ja tehottomampaa järjestelmää. Ja jos joku kyseenalaistaa systeemin, vastaukseksi tarjotaan helposti kuvaa "Purran saksista" sen sijaan, että puhuttaisiin rakenteista. Jokainen leikkaus tuntuu kipeältä – mutta joskus juuri leikkaamatta jättäminen on vaarallisinta. Suomen ainoa taloustieteen nobelisti Bengt Holmström on kiteyttänyt asian: "Suomen sairauden nimi on valtioriippuvuus." Hänen pointtinsa ei koske vain velkaa, vaan kulttuuria, jossa olemme tulleet riippuvaiseksi valtiosta. Kun vastuu siirtyy valtiolle, oma vastuunotto, yritteliäisyys ja yhteisöllisyys heikkenevät. Samalla moraaliseen kompassiin pääsee ilmaa: konservatiivi kristitty on osa äärioikeistoa, koska he eivät ole Demareiden lailla "pienten puolella". Palaten vielä Siilasmaahan. Hän kuvasi Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ongelmaksi haastamisen kulttuurin puutteen. Strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu riittävästi, eikä huonoja uutisia uskallettu nostaa ajoissa pöydälle – osin siksi, ettei haluttu leimautua hankalaksi tai ylimieliseksi - öyhöttäjäksi. Haastamista tarvitaan nyt politiikassa. Meidän on uskallettava kysyä, mikä on aidosti "pienten puolella" olemista ja mitkä tehtävät todella kuuluvat valtiolle. Nokiankin kohtalossa vaarallisinta ei lopulta ollut muutos, vaan se, ettei muutokseen uskallettu reagoida ajoissa. Sama pätee Suomeen: joskus kaikkein epäinhimillisintä on jättää tekemättä ne uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää myös seuraaville sukupolville. Se on aitoa pienten puolella olemista. On huolestuttavaa, että politiikassa on ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä. Jos tämän ymmärtää - ja silti puhuu suurin kylmävin adjektiivein nykyhallituksesta, on älyllisesti epärehellinen. #politiikka #talous #Suomi

Ennen oli miehet rautaa ja silleen. CEO:t olivat puolen hevosen kokoisia roikaleita mallia Martin Saarikangas. Silloin tehtiin pörssilaskelmia tikkuaskin kanteen. Tehdään sellainen. Foliohatut päähän! Oletetaan: AI/DC pysyy hottiksena +5 vuotta. IREN saa pystyyn ao. aikana 10 gigaa DC:tä ja myy sitä ohjelmistoineen ulos hintaluokassa 15-20 jaardia/giga. Bruttokate +/- 80%. Päädymme 150-200 jaardin liikevaihtoon. Mikä kerroin laitetaan liikevaihdolle? Vakiintunut DC-operaattori Equinix treidaa @ P/S +10, eikä ole edes varsinainen AI-play. Laitetaan sama = 1500-2000 miljardia/m-cap. Alennetaan myynnin määrää turvamarginaalin takia ja oletetaan +50% uusia osakkeita. Voiko IREN olla biljoonan taalan arvoinen 5 vuoden päästä? Nyt m-cap on luokkaa 14 miljardia. Ei tod finanssiadviseria, tehkää oma tutkimus... Kaikki voi mennä vihkoon, metsään ja hautaan. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus, jos tähdet menevät oikein. 🌟⭐💫 #teknologia #investointi #liiketoiminta

Jamie Dimon varoittaa, että maailmanlaajuiset riskit ovat tällä hetkellä ennätyskorkealla tasolla liittyen moniin geopoliittisiin tekijöihin, taloudellisiin riskeihin ja inflaation nousuun, korostaen pitkän aikavälin uhkia demokraattiselle kehitykselle ja mahdollisia aliarviointeja finanssimarkkinoilla. #GeopoliticalRisks #InflationConcerns #FinancialMarketVolatility