Search

Sanna Marinin nousu valtaan oli kuin tähdenlento, joka imi kylmästi kaiken hapen ympäriltään. Hän esitteli instasta näkyvästi sampanjasosialistin luksuselämää ja esiintyi ylimielisenä jumalattarena, joka haali ympärilleen sokeasti uskovien kultin. Kyseessä oli kuin Jumaltenrannan nousu ja tuho. Kun tämä hypetetty ylipapitar hylkäsi laumansa vaalien jälkeen laskelmoidusti ja häipyi, hän jätti jälkeensä suuren uskovien joukon palvomaan tyhjää jumalatartaan. Käteen jäi vain pinoittain petettyjä lupauksia ja instakuvat luksuselämästä. Saapa nähdä, romuttaako tämä hylätty, sokea demarien Marin-kultti poliittisen kentän vasemmalla laidalla? Pahimmillaan tässä käy demareille tismalleen kuten kepulle: liityttiin sokeasti feministien joukkoon, hukattiin omat juuret ja hylättiin maaseutu – se oma ydin ja identiteetti – täysin unholaan. #SannaMarin #politiikka #suomi

Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa. Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät". Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan. Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja. Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta. Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia. Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen. Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla. Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta. Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa. Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin. Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy https://t.co/gtHuQ5rIDd #Politiikka #Vasemmistoliitto #Empatia

Maalitolpat ne vain siirtyy koko ajan. Nykypäivänä, jos et tanssi pride-kulttiväen pillin mukaan, olet homofoobikko. Tämä on vain tapa koettaa manipuloida ja saada henkinen yliote ihmisistä. Yrittävät saada uskomaan, että tiettyyn tahtiin on vain marssittava. Ei ole. Ymmärtävätkö nämä ihmiset itsekään, että tämä fobia siellä ja fobia täällä -huutelu syö ainoastaan heidän omaa uskottavuuttaan? Aika moni seksuaalivähemmistöön kuuluva ei koe Prideä omakseen. Eikä tarvitsekaan. #Pride #tanssi #homofobia

Mitenkähän Maga-kultti selittää tämä suurena voittona? Yhdessä Trumpin USA:n valtion tutkimuksen alasajon kanssa, tämä antaa Kiinalle tieteellis-teknisen ylivoiman tulevina vuosina. Mutta toisaalta silloin ruoan tuotantokin on Kiinan käsissä, joten mitä sillä enää väliä? #Maga #Trump #Kiina #USA #CN