Search

Maria Rautanen questioned the transportation of foreign waste to Finland for energy production. She referred to information from Kaleva, which indicated that nearly 50,000 tons of waste had been brought to Oulu for incineration at Oulu Energy and Syklon facilities since 2021. According to her, waste had even been transported from the outskirts of a landfill in Rome and from the shores of the Arctic Ocean. Rautanen wrote that according to Kaleva, nearly a third of the imports had occurred with figures that had been mistakenly approved by the Finnish Environment Institute. She demanded a transparent investigation into the permit errors. Rautanen criticized the downsizing of Finland's domestic energy production, particularly the reduction of peat use due to taxation and emissions trading costs. According to her, Finnish contractors and energy entrepreneurs had ceased operations, machines had been sold, and expertise in the sector was disappearing as energy was produced by importing waste from thousands of kilometers away. Rautanen called for open life cycle assessments to justify the import of foreign waste, taking into account transport by road and sea, combustion emissions, ash, waste impurities, and domestic fuels replaced by imported waste. She also demanded information about the quality of the waste brought to Finland, its monitoring, and the effects of combustion on flue gases, heavy metals, and fine particles. Rautanen believed that Finland's energy supply should fundamentally rely on domestic raw materials, local labor, and supply security. She found it difficult to accept that waste transported from Rome was used for energy production while the use of domestic peat had been reduced, and she questioned whether this constituted sensible circular economy practices. https://t.co/2CjRydkxAO #ilmasto #energia #kiertotalous (translated)

The author compared the executions in the United States to the practices of the time of the Colosseum, where, according to him, those sentenced to death were executed by burning, being fed to animals, or by weapons between animal displays and gladiatorial battles. He called such entertainment barbaric. #historia #barbaarisuus #Yhdysvallat #FI #US (translated)

"President soovib temaga asju lahendada, ma imetlen seda ja soovin talle edu. Kuid ma olen president Xiga kohtunud... See mees arvab, et on jumalikul missioonil, ainult et tema jumalaks on ta ise.""Ma arvan, et president Xi on roomaja," ütles Louisiana senaator John Kennedy. #Trump #XiJinping #kaubanduskohtumine

Testamenttilahjoitusten kärkkyjät olivat ikuinen riesa myös antiikin Roomassa. Nämä perinnönmetsästäjät (captatores) liehakoivat vanhoja ja lapsettomia perinnön toivossa (mm. Martialis: Epigrammit VI,63). Kristityt olivat erityisen hanakoita kähveltämään perintöjä. Ilmiö nousi niin näkyväksi ongelmaksi, että siihen jouduttiin puuttumaan keisarillisella lailla ja asiasta valittivat jopa kirkkoisät itse. Keisari Valentinianus I sääti vuonna 370 lain, jolla kiellettiin papistoa ja munkkeja hakeutumasta leskien koteihin perintöjen toivossa. Laki mitätöi kaikki lahjoitukset ja testamentit, jotka nämä naiset olivat tehneet heitä lähestyneille kirkonmiehille. #antiikinRooma #perintö #historia

Archimedes oli oma tahvelarvuti taga, kui Rooma sõdur ta tappis. Kõlab loomulikult? Mitte eriti. Ja ometi võime just sinna jõuda, kui minevikku piisavalt „uuendame“. Peaaegu igas kultuuris leidub vanemate autorite moderniseeritud väljaandeid ning arutelusid õigekirja, sõnavara, toimetajamärkuste ja tänapäeva lugejale kohandamise üle. Üks antikvaar ütles mulle kord, et „aja paatina annab väärtust“ ja võib olla see, mis eristab originaali odavast koopiast. Avan Constantin Noica „Pühapäevased esseed“, jõuan Humanitase 1992. aasta väljaande kirjastaja eessõnani ja loen, et „õigekirja on ajakohastatud“. Noica lugemine võiks olla jalutuskäik läbi 1930. ja 1940. aastate. Selle asemel liigume tollases ajas moodsate prillidega, mugavalt Uberis istudes, ilma hirmuta eksida — ehk ilma riskita, et me ei mõista tolle aja sõnu, mida oleks võinud lihtsalt joonealustes märkustes „tõlkida“. Aga mis oleks, kui võtaksime ka tolleaegsed ajalehed ja „uuendaksime“ need? Ja miks mitte teha tolleaegsetele reklaamidele rebranding, et meie neuronid ei peaks liiga palju tööd tegema, nagu oleksime escape room’is? Miks siin peatuda? Võiksime uuendada ka ajalooõpikuid ja kirjutada, et Sürakuusa Archimedes tapeti Rooma sõduri poolt ajal, mil ta oma tahvelarvutis matemaatikat tegi. Põhiidee jääb samaks, eks? Ainult ajastu kaob. Ja veel üks asi: miks matemaatikud Pythagorast ei „uuenda“? Nad võivad muuta tähistust. Nad võivad tõestust teisiti selgitada. Nad võivad isegi joonise veebis animatsioonina õpilaste silme ees üles ehitada. Aga Pythagorase teoreem jääb Pythagorase teoreemiks. Kui me siis loeme vana autorit, miks mitte säilitada ka tema ajastu keel — ja panna tänapäevased selgitused märkustesse? Ja viimane küsimus Humanitasele ning ülikoolide kirjanduse ja filoloogia inimestele: kui tänased kooliõpilased teid mõnekümne aasta pärast # ja emoji’dega „uuendavad“, kas see meeldiks teile? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #PühapäevasedEssees #Archimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #UuendatudÕigekiri #KeeleAjalugu #20260920_1926 #Eesti #Estonian #EestiMaa #Estonia #Kirjandus #Ajalugu

Arkhimedes lei suu tablettáin, ko roomalaš sođâlii kodij sun. Kuulâk-uv luándulávt? Ij veikâ. Mut jis mii “päivittip” ovdâáigá puohân, te mii puáttep just tassaa. Meendu puoh kulttuurijn láá uđđâsmittemvuáváliih olgospyehtimah boares čäällijn, já tast láá savâstâllâmh ortografiist, sääniin, toimâttâsmerhâšuumijn já tekstâ heiviitmist tááláá lohhei. Ohtâ antikvaar-kävilij eeđâi munjin kuásik, ete “ääigi patina addel árvu” já tot puáhtá leeđ eromâšlii originál já halpâ kopio kooskâ. Mun avám Constantin Noica “Pasepeivi esseeh”, puátám Humanitas-koostâttâs 1992 ovdâsaanán já loovâm, ete “ortografia lii päivittum”. Noica lohâm puávtáččij leeđ moonnâm 1930- já 1940-lovoid čoođâ. Mut mii moonâp taan ääigi čoođâ tááláá čalmeglásáiguin, mukkâsávt Uberist, iige mii tarbâš peljeđ, ete mii eksip — teikâ ete mii ep iber taan ääigi säänih, maid puávtáččij äigiđ “jurgâliđ” vuáláá merkimeh. Mii jis mii väldip maid taan ääigi aviisijd já “päivittip” toh? Já mii puávtáččij maiddái rebrandistiđ taan ääigi ilmoottâsijd, vâi mij neuroneh iä tarbâš pargođ nuuvt ennuv, tego mii leččijme escape roomist. Mon tiet mii čuožžop tääl? Mii puávtáp päivittiđ maid historjá oppikirjijd já čäälliđ, ete Syrakusan Arkhimedes kodottui roomalaš sođâliist ton ääigi ko sun räknij matematiik suu tablettáin. Vuáđu-idea bisánis, ij-uv? Tuše ääigi já ááigikyevdil majgân. Já vala ohtâ ašše: mon tiet matemaatikah iä “päivit” Pythagorasta? Sij puáhtih nubástittiđ merkimeh. Sij puáhtih čielgiđ tuođâštâs nubbe láávlá. Sij puáhtih meid ráhtiđ kuvâ online animaatioin, mii šadda uáppeeh čalmij ovdâst. Mut Pythagoras teoreema bisánis Pythagoras teoreeman. Te ko mii lohep boares čällee, mon tiet mii ep bisânit maid suu ääigi kielâ — já tileest mii pyehtip pieijâđ tááláá čielgâttâsâid merkimeh? Já majemuš koččâmuš Humanitasân já ollâopâttuvâi kirjálâšvuotâ- já kielâtietâ olmoošân: jis tááláá skuvlâlâžžeh “päivittih” tii moonnâm muutá lovvee # já emojiiguin, leččij-uv tot tii mielâst pyeri? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #PasepeiviEsseeh #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivittumOrtografia #KielâHistorjá #20260920_1926 #Anarâškielâ #InariSami #Suomi #Finland #Kirjálâšvuotâ #Historjá

Arhimedes istui tablettinsa ääressä, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luonnolliselta? Ei oikein. Ja kuitenki juuri sinne voimme päätyä, jos “päivitämme” mennyttä aikaa tarpeeksi. Melkein jokahisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden nykyaikaistettuja painoksia, ja samalla keskustellaan oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstin sovittamisesta nykyajan lukijalle. Yksi antiikkikauppias sanoi miulle kerran, jotta “ajan patina antaa arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halvasta kopiosta. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, tulen Humanitas-kustantamon vuoden 1992 painoksen esipuheeseen ja luen, jotta “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävely 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijah teemme tuon kävelyn nykyajan lasit silmillä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — siis ilman vaaraa, ettemme ymmärtäisi sen ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös sen ajan sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä voisimme tehdä myös sen ajan mainoksille rebrandingin, jotta neuronimme eivät joutuisi liikaa töihin, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, jotta Syrakusan Arhimedeen tappoi roomalainen sotilas hänen tehdessään matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus pysyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen toisella tavalla. He voivat jopa rakentaa piirroksen verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja panisi nykyajan selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuus- ja filologiaosastojen ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # ja emoji’loilla, pidättekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Karjala #Karelian #Suomi #Finland #Kirjallisuus #Historia

Arkhimedes oli tabletillaan, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luontevalta? Ei oikein. Ja silti juuri tähän voidaan päätyä, jos menneisyyttä “päivitetään” tarpeeksi pitkälle. Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Arkhimedes oli tabletillaan, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luontevalta? Ei oikein. Ja silti juuri tähän voidaan päätyä, jos menneisyyttä “päivitetään” tarpeeksi pitkälle. Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Peaaegu igas kultuuris leidub vanemate autorite moderniseeritud väljaandeid ning koos nendega arutelusid õigekirja, sõnavara, toimetajamärkuste ja tänapäeva lugejale kohandamise üle. Üks antikvaar ütles mulle kunagi, et „aja paatina lisab väärtust“ ja võib olla see, mis eristab originaali odavast koopiast. Avan Constantin Noica „Pühapäevaesseed“, jõuan Humanitase 1992. aasta väljaande kirjastaja eessõnani ja loen, et „õigekirja on ajakohastatud“. Noica lugemine oleks võinud olla jalutuskäik läbi 1930. ja 1940. aastate. Selle asemel teeme selle jalutuskäigu tänapäevaste prillidega, mugavalt Uberis istudes, kartmata eksida — ehk kartmata mitte mõista tolle aja sõnu, mida oleks saanud lihtsalt joonealustes märkustes „tõlkida“. Mis oleks, kui võtaksime ka tolle aja ajalehed ja „ajakohastaksime“ need? Ja ehk peaksime ka tolleaegsed reklaamid rebrand’ima, et meie neuronid ei peaks liiga palju tööd tegema, nagu oleksime escape room’is. Miks siin peatuda? Võiksime ajakohastada ka ajalooõpikuid ja kirjutada, et Sürakuusa Archimedese tappis Rooma sõdur ajal, mil ta oma tahvelarvutis matemaatikat lahendas. Põhiidee jääb ju samaks, eks? Ainult ajastu kaob. Ja veel üks asi: miks matemaatikud Pythagorast ei „ajakohasta“? Nad võivad muuta tähistust. Nad võivad tõestust teistmoodi selgitada. Nad võivad isegi joonise veebis animatsioonina õpilaste silme all üles ehitada. Aga Pythagorase teoreem jääb Pythagorase teoreemiks. Kui me siis loeme vanemat autorit, miks mitte säilitada ka tema ajastu keel — ja panna tänapäevased selgitused märkustesse? Ja viimane küsimus Humanitasele ning ülikoolide kirjanduse ja filoloogia inimestele: kui tänased kooliõpilased teid mõnekümne aasta pärast # ja emoji’dega „ajakohastavad“, kas see meeldiks teile? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #PühapäevaEsseede #Archimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #AjakohastatudÕigekiri #KeeleAjalugu #20260920_1926 #Eesti #Estonian #Kirjandus #Ajalugu

Värske uuring tõestab, et Vana-Rooma teed olid palju käänulisemad, kui seni arvatud, märkides, et tänapäevased maanteed on märksa sirgemad tänu kaasaegsele tehnoloogiale ja pinnasetöödele, samas kui roomlased pidid kohandama oma teed looduse järgi ja enamik neist rajati kaldega, mis ei ületanud üheksa kraadi. #vanaRooma #teed #ajalugu

Leedu prokuratuur on esitanud süüdistused kohalisele roomakatoliku kiriku preestrile alaealiste seksuaalses kuritarvitamises, mille puhul on tegemist 34 tahtliku kuriteoga, sealhulgas seksuaalse väärkohtlemisega, mis võib viia kuni 15 aasta pikkuse vanglakaristuseni. #katolikukirik #Leedu #lastekuritarvitamine

Italia on antanut punaisen varoituksen lähes koko maahan erityisen lämpöaalon vuoksi, joka vaikuttaa 25:een 27 suurimmasta kaupungista, mukaan lukien Rooma, Milano, Venetsia ja Napoli, ja viranomaiset varoittavat korkeiden lämpötilojen aiheuttamista terveysriskeistä. #Italia #Helle #Sää

Curaçao je na svom prvom nastupu na Svjetskom prvenstvu osvojio povijesni bod u utakmici protiv Ekvadora, zajedno s impresivnom obranom golmana Eloyja Rooma, a izbornik Dick Advocaat je naglasio važnost ovog uspjeha za narod i njihov entuzijazam unatoč teškim trenucima. #nogomet #curacao #sp2026

Curaçao je na svom prvom nastupu na Svjetskom prvenstvu osvojio povijesni bod u utakmici protiv Ekvadora, zajedno s impresivnom obranom golmana Eloyja Rooma, a izbornik Dick Advocaat je naglasio važnost ovog uspjeha za narod i njihov entuzijazam unatoč teškim trenucima. #nogomet #curacao #sp2026